DairyTales

Viestejä nautojen planeetalle.

Hydrobot, Cornivore ja muut puutarhurin pikku apulaiset

Voiko robotilla olla vihreä peukalo? Muistan ensimmäisen kerran kun kasvintuotantotieteiden luennoitsija esitteli peltorobotteja: ne näyttivät sarkojen sekaan eksyneiltä Nikko-leluautoilta.

Moiset pienet ja lapsekkaat väpyttimet voisivat kuitenkin ratkoa nykyisen viljelyn ongelmia: Ravinnehävikin, veden haaskauksen ja torjunta-aineiden ylenmääräisen käytön lisäksi nykyisiä peltoja kuormittavat raskaat työkoneet. Jos yhden ison koneen sijaan pellolla viipottaisikin kolmekymmentä pientä, mekaaninen rasitus vähentyisi ja käyntejä pellolla voisi olla enemmän kuin nykyään.

Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto osallistuvat yhteistyössä joka vuosi kansainväliseen peltorobottikilpailuun. Vuoden 2011 voittaja oli yhteistyön hedelmänä syntynyt Cornivore, robotti, joka tunnistaa kameratunnistimen avulla rikkakasveja maissipellosta ja suihkuttaa niihin torjunta-ainetta. Cornivore osaa myös hakeutua pellolta lataustelakalle akun ollessa vähissä. Jotkut peltorobotit torjuvat rikkakasveja antamalla niille sähköiskun. Saksassa laseria käyttävistä roboteista on rakennettu prototyyppejä. Viime vuonna Suomen joukkue sijoittui peltorobottien kokonaiskilpailussa 7.sijalle ja voitti freestyle-luokan kylvörobotilla DoubleTrouble.

Peltorobottien ongelmana on kuitenkin se, että ne ovat robotteja. Ne eivät oikein toimi, niitä pitää kytätä ja niissä on niin monta osaa, että suurella todennäköisyydellä ainakin yksi hajoaa ennen kuin edellisestä raivokohtauksesta ehtii toipua. Mutta tulevaisuudessa ne voivat toimia. Ja koska vedestä ja ravinteista - etenkin mineraalifosforista - tulee olemaan pulaa, olemme varmasti aiempaa kiinnostuneempia tekemään peltoroboteista toimivia.

Tietotekniikkaa voidaan hyödyntää pellolla ilman robottejakin. Luennoitsija kertoi kokeiluistaan pienillä multaan työnnettävillä sensoreilla, jotka mittaavat maan kosteutta ja maanesteen sähkönjohtavuutta. Tällöin kastelu- ja ravinnetarve pystytään mitoittamaan pelloille aiempaa tarkemmin. Ja samalla saadaan viriteltyä naapuripellon omistajan kahvipöytäkeskustelut uusiin sfääreihin.

Minä tutustuin robotteihin Lassen rakentaman hienon Hydrobotin muodossa. Hydrobot on vesiviljelyrobotti (robotti kuulostaa vähän raflaavalta, mutta raflaavia tässä koitetaan ollakin) joka mittaa vesiviljelyssä olevien kasvien ravinneliuoksen pH:ta, sähkönjohtavuutta (josta taas voidaan päätellä veden ravinnepitoisuus), veden ja ilman lämpötilaa sekä ilman kosteutta.

Laitteeseen kuuluu käyttöliittymä, jolla tavoitearvot voi asettaa haluamakseen ja muuttaa tarvittaessa. Muutama basilikan taimi kasvoi kuudessa viikossa komeisiin mittoihin, joskin maku oli kaupan basilikaa väkevämpi.

alt

alt

alt

Hydrobotin tapaisia sovelluksia kehitellään teollisten kasvihuoneiden käyttöön, mutta niitä voisi hyödyntää myös kaupungeissa. Entäpä jos kerrostalojen kellareissa olisi itsenäisiä kasvirobotteja, jotka viljelisivät esimerkiksi tomaatteja ja kurkkua?

Jos satoa kasvatettaisiin suurpainenatriumlampuilla, lamppujen tuottamaa energiaa voitaisiin hyödyntää uudestaan talojen lämmityksessä. Vanhojen kerrostalojen kellareista löytyisi valmiita hormejakin. En tiedä miten tällainen järjestelmä toimisi oikeasti, mutta ajatus on aika vänkä.

Lempparijuttuni roboteissa on, että ne kutkuttavat mielikuvitusta: Miten olisi robotti, joka poimisi hukkakaurat ja toimisi vapaa-aikanaan mekaanisena linnunpelättimenä? Tai (aamun the paras idea...) jos koulutetut apinat kuljettaisivat rikkakasveja ruokapalkkioita jakavalle robotille? Tai entäpä, jos traktoreiden sijaan pellolla viilettäisivät hämähäkkimäiset hexapodit? Ja mitä meidän tarvitsee tulevaisuudessa enää tehdä, paitsi rakennella robotteja?

2010-luvun parhaimpia ja pelottavimpia puolia on se, että lapsuuden villit scifi-mielikuvat alkavatkin äkkiä näyttää todellisuudelta. Tulevaisuus tulee vauhdilla.