DairyTales

Viestejä nautojen planeetalle.

Keittiökikkailut: testissä täydellinen panang curry huijauskanalla

Tein tänään kahta asiaa, joita en ole aiemmin tehnyt: Ensin kokkasin panang currya feikkikanalla, sitten porasin propulle reiän seinään. Tämä juttu kertoo ensimmäisestä.

Ohjeeksi otin valkosipulin tuoksuisen keittiön täydelliseksi tituleeratun panang curryn. Ohjeet olivat simppelit, rankinta olikin raaka-aineiden hankinta: lumessa tarpomisen ja yhden hankeen tuupertuneen papan jälkeen sain haaviini limen lehtiä ja ruskeaa sokeria sekä salaisen ainesosan: kanan, joka siis ei ole oikeasti kanaa.

Feikkikanapakaste kuuluu hiljattain Suomeen rantautuneen Vegetarian Butcherin tuoteperheeseen. Feikkilihat kehitti kasvisteurastajaksi tituleerattu Jaap Korteweg, yhdeksännen polven maanviljelijä. Tarina alkoi, kun sikainfluenssa ja hullun lehmän tauti tekivät tuhojaan Euroopassa: Jaap antoi tuolloin kylmävarastonsa raatojen säilytystiloiksi.

Seurattuaan aikansa hävitystä hän päätti investoida luomukarjaan. Investoinnit vaikuttivat kannattavilta, mutta teuraspäivän koittaessa Jaap alkoi katua hankettaan.

Mies ryhtyi kasvissyöjäksi, mutta kaipasi jatkuvasti lihan makua. Kymmenen vuoden tuotekehityksen jälkeen syntyi lihankorvike, joka kotisivuilla olevan selostuksen mukaan vastaa lihan suutuntumaa, makua ja rakennetta. Proteiinina tuotteissa käytetään soijaa ja lupiinia.

alt

Naudanliha maistuu kuulemma lähinnä seitanilta, mutta kuulin kaverilta kanan olevan erityisen hyvää. Ostin kokeeksi vegekaupasta kahta “kanatuotetta”: maustamattomia kanapaloja ja maustettua chicken shawarmaa.

Kotona laitoin soossin tulille ja pistin sekaan kumpaakin. Paloja ei tarvitse pitää pannulla kauaa, 3-4 minuuttia riittää.

alt

alt

Ystävä tuli parahiksi koemaistamaan. Teimme kyytipojaksi hieman vetistä jasminriisiä (klassikko…) ja istahdimme jännän äärelle. Panang curry-feikkikana sai ystävältä yllättyneen positiiviset arviot ja lautanen tyhjeni.

alt

alt

Maistui kuulemma samalta kuin ravintolassa, jee, kiitos ohje! Kastikkeessa riitti makua, joten “kanan” maku jäi taka-alalle. Suutuntuma oli kanamainen, rakenne tosin mielestäni pehmeämpi.

Myöhemmin paikalle saapunut toinen koemaistaja on kanan sisuksien ystävä. Jännitinkin, millaiset arviot mättö saa. Lautanen tyhjeni reippaasti, joten ihan metsään ei nähtävästi menty.

“Kanana en olis uskonut, mutta olisin uskonut että tää on joku v** fasaani”. Eli ei ihan 5/5, mutta sinne päin.

Kana lienee helppo kopioitava, sillä se ei maistu itsessään juuri miltään. Uskon myös pekonin menevän täydestä, sehän maistuu lähinnä suolalta ja rasvalta. Esimerkiksi lohen taiteilu kasveista lienee haastavampi operaatio (tosin Vegetarian Butcherin tuotesivuilta löytyi mm.tonnikalaa).

Miinuksena tällaisessa “tekolihassa” on hämmentävä keinotekoisuus. Oli maku kuinka erinomainen ja sisältö kuinka ravitsevaa tahansa, fiilis on vähän sama kuin söisi porkkanan muotoiseksi ja makuiseksi muovattua lihaa. Ehkä feikkiliha on tottumiskysymys, mutta ensimmäisellä kerralla paloja makustelee suussaan vierastaen.

Pakkasessa odottaa kokkausta vielä feikkipekoni.

Pakkaan tähteet evääksi ja mietin kasvisteurastajalta paketin kylkeen nostettua sitaattia: “Traktori korvasi aikanaan hevoset peltotöissä. Tulevaisuudessa teknologian kehitys korvaa eläimet ruuantuotannossa.”

Ei hassumpi ajatus.